ovatko tuotepassin säännöt erilaiset eri EU-maissa

Ei, ESPR koskee koko EU:ta samalla tavalla

Digitaalisen tuotepassin vaatimus tulee Euroopan asetuksesta, ja asetus on voimassa kaikissa jäsenvaltiossa suoraan ja identtisesti. Jäsenvaltiolla ei siis ole mahdollisuutta tehdä siitä omaa versiotaan, tiukempaa tai löyhempää. Mitä Alankomaissa pätee rengastuontiyrityksen osalta, pätee samassa muodossa Saksassa, Puolassa tai Espanjassa toimivalle rengastuontiyrityksellekin. Se on myös ero Euroopan direktiiviin: direktiivi on ensin siirrettävä kansalliseen lainsäädäntöön, ja siinä jäsenvaltiot voivat tehdä omia valintoja. ESPR ei ole direktiivi vaan asetus, ja se tekee eron "jokaisessa EU-maassa samanlainen" ja "maittain hieman erilainen" välille.

Kenelle tämä koskee ja missä vivahteistus tulee esiin

Tämä yhtäläisyys koskee velvoitteen ydinasioita: ketä asetus koskee, mitkä tuoteryhmät siihen kuuluvat sitten kun se vahvistetaan delegoidulla säädöksellä, ja mitä tuotepassin on vähintään sisällettävä. Se seuraa ESPR:n (asetus (EU) 2024/1781) soveltamisalasta ja määritelmistä 1. ja 2. artiklassa, ja kyseinen teksti on jokaisessa jäsenvaltiossa sama. Vivahteikkaampi osa tulee täytäntöönpanoon. Asetuksia valvovat kansalliset markkinavalvontaviranomaiset, ja se, miten valvontaviranomainen tarkastaa, asettaa prioriteetteja tai ryhtyy toimiin, on kansallinen asia. Se ei tarkoita sitä, että sääntö olisi erilainen, mutta valvonnan käytäntö voi poiketa maittain. Kysymyksessä siitä, koskeeko tuotepassi ylipäätään renkaita, kyse on erillisestä vaiheesta: se vahvistetaan tuoteryhmittäin, kuten kerrotaan sivulla koskettaako digitaalinen tuotekortisto minun renkaita.

Tärkeää huomata myös: tämä yhtäläisyys koskee ESPR-velvoitetta itseään, ei kaikkea muuta, mikä renkaisiin liittyy. Kansalliset säännöt muilla aloilla — kuten tullimenettely, arvonlisävero tai erityiset hankintatavat tuonnin yhteydessä — voivat poiketa maittain. Joka haluaa lisätietoja, löytää ne sivulla, joka käsittelee tuotepassia ja tullia tai arvonlisäveroa tuonnin yhteydessä. ESPR-velvoite sinänsä on kuitenkin yhdenmukainen; sen ympärillä olevat tekijät voivat maittain poiketa.

Vielä ei varmuutta päivämäärästä, mutta rakenne on selvä

Delegoitua säädöstä, joka vahvistaa, milloin renkaille on pakollista tuotepassi, ei ole vielä julkaistu. ESPR-työsuunnitelma 2025–2030 mainitsee 2027 odotetuksi ajankohdaksi kyseiselle delegoidulle säädökselle, mutta se on suunnitelma, ei vahvistettu päivämäärä. Kun säädös on olemassa, se koskee — aivan kuten asetus itseään — kaikissa jäsenvaltiossa samanaikaisesti ja samalla tavalla. Riski siitä, että yksi jäsenvaltio velvoittaisi aikaisemmin kuin toinen, ei siis ole: voimaantulopäivä määrätään säädöksessä itsessään ja on koko EU:ssa sama. Se, että tällainen delegoitu säädös laaditaan tuoteryhmittäin, on esitetty ESPR:n 4. ja 8. artiklassa, ja Euroopan komission tapa asettaa tuoteryhmille prioriteetteja noudattaa 18. artiklaa. Kunnes säädös on olemassa, mitään ei muutu velvoitteessa itsessään — se on vielä vahvistettava — mutta perussäännöt siitä, kuka on mistä vastuussa, ovat jo säädöksessä selvillä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä renkaita toimittavalle yritykselle

Yrityksen kannalta, joka tuo, myy tai markkinoi renkaita omalla merkillään, käytännön seuraamus on se, että erillisiä kansallisia tiedostoja ei tarvitse valmistaa, kun velvoite tulee voimaan. Yksi tuotepassi, laadittu Euroopan vaatimusten mukaisesti, kelpaa periaatteessa koko EU:ssa. Jos yritys pohtii, mikä rooli sillä siinä on, se kannattaa selvittää tässä järjestyksessä: ensin selvittää, onko rooli valmistaja tai tuontiyritys, kuten kerrotaan sivulla olenko minä maahantuoja tai valmistaja ESPR:n mukaan, koska tämä rooli määrittää, kenen on koottava tuotepassi. Seuraavaksi on relevanttia, kulkeutuuko myynti omalla brändillä, jälleenmyyjän kautta vai verkkokauppapaikan välityksellä — jokaista näistä tilanteista koskevat hieman erilaiset painotukset, vaikka taustalla oleva Euroopan sääntö onkin sama jokaisessa maassa, jossa myydään. Koska valvonta on kansallista, voi olla kannattavaa seurata, kuinka oma kansallinen valvontaviranomainen sitä käsittelee, mutta se ei muuta tuotepassin sisällön vaatimuksia.

Mistä tämä seuraa: artikla 1, 2, 4, 8 ja 18

Se, että ESPR on asetus ja toimii siten suoraan ja yhdenmukaisesti jokaisessa jäsenvaltiossa, seuraa itse instrumentin luonteesta ja asetuksen (EU) 2024/1781 soveltamisalasta artiklan 1 ja määritelmistä artiklan 2 mukaisesti. Euroopan komission toimivalta vahvistaa tuoteryhmittäin valtuutettuja säädöksiä ja se, mitä nämä säädökset kuuluvat säätää, on määritelty artiklassa 4 ja artiklassa 8. Tapa, jolla tuoteryhmät, kuten renkaat, tulevat aikatauluun, on kuvattu artiklan 18 mukaisesti. Mikään näistä artiklista ei anna jäsenvaltiolle mahdollisuutta omaksua omaa, poikkeamaan velvoitetta.

Joka haluaa jo nyt valmistautua siihen, mitä on tehtävä, kun renkaita koskeva valtuutettu sääntö on valmis, kannattaa aloittaa omaan rooliin toimitusketjussa perehtymisestä — tuojana, jälleenmyyjänä tai omalla brändillä myyvänä — koska tämä rooli määrittää myöhemmin, kuka toimittaa passin jokaiseen EU-maahan, jossa myydään.