Mitä menetelmää noudattaen minun on mitattava passin arvot?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR säätää 39 artiklan nojalla, että tuotepassissa olevat arvot on mitattava tai laskettava menetelmän mukaan, joka on sille määritetty — ei valmistajan tai maahantuojan oman harkinnan mukaan. Kyseinen artikla antaa puitteet; kunkin tuotevaatimuksen konkreettinen mittausmenetelmä saadaan delegoidusta säädöksestä, joka on vielä vahvistettava renkaita varten ESPR:n 5—7 artiklaan perustuen. Renkaiden passille tämä aihe on siis vielä avoin, mutta asetuksen rakenne osoittaa jo, mihin yritysten kannattaa varautua.

Mittaaminen määritetyn menetelmän mukaan, ei oman harkinnan perusteella

ESPR:n 39 artikla määrää, että passin arvot on saatava luotettavista, tarkoista ja toistettavista mittauksista tai laskelmista. 10—100 työntekijän yritykselle tämä tarkoittaa, että oma testilaite, vastaaviin tuotteisiin perustuva arvio tai sisäisesti "loogiselta" vaikuttava menetelmä ei riitä, kun delegoitu säädös on voimassa. Menetelmän on noudatettava siinä määritettävää — usein viittaus harmonisoidtuun standardiin tai testausprotokollaan. Kunnes tämä säädös julkaistaan, renkailla ei ole vielä vahvistettua menetelmää, johon palautua.

Toistettavuus mittapuuna

39 artiklan keskeinen käsite on, että toinen osapuoli voi samaa menetelmää käyttäen päästä vastaavaan tulokseen. Se koskee suoraan seuraavia aiheita: kuinka renkaan vierintävastusluokka määritetään, kuinka pito märällä tiellä määritetään ja kuinka vierintämelu desibeleinä dokumentoidaan. Näille ominaisuuksille on jo olemassa testimenetelmät rengasmerkkiasetus-sääntelyä koskevissa säännöksissä; avoin kysymys on, liittyykö ja kuinka ESPR:n delegoitu säädös siihen vai määrääkö se oman menetelmän. Yritykselle, joka kerää jo tietoja nyt, on suositeltavaa dokumentoida käytetty testimenetelmä ja -olosuhteet, jotta myöhempi liittyminen lopulliseen menetelmään on selkeämpää.

Ero mittaamisen ja laskemisen välillä

Kaikki passin arvot eivät tule fyysisestä testista. 39 artikla sallii laskentamenetelmät, esimerkiksi ominaisuuksille, joita ei ole käytännöllisesti mahdollista mitata jokaisen tuotantierän osalta. Tietyn suureen kuten kierrätetyn kumiin osuudesta osalta laskenta reseptiikan ja ostojen tietojen perusteella on todennäköisempi vaihtoehto kuin laboratoriotesti. Tässäkin pätee: mikä laskentatapa on hyväksyttävä renkaiden passille, ei ole vielä vahvistettu, mutta ero "mitatun" ja "lasketun" välillä on jo relevantti ottaa huomioon omassa hallinnossa nyt.

Liittyminen siihen, mikä on jo pakollista rengasmerkkiasetus-sääntelyä koskevan lainsäädännön kautta

Renkailla on jo pakollinen testimenetelmä vierintävastukselle, märälle pidolle ja melulle, joka on määrätty rengasmerkkiasetusta koskevan lainsäädännön kautta. ESPR:n delegoitu säädös voi siihen liittyä, mutta se on valinta, jonka lainsäätäjän on vielä tehtävä. Yritykset, jotka haluavat ymmärtää, kuinka nämä kaksi säännöstöä liittyvät toisiinsa, löytävät lisätietoja kohdasta kuinka rengasmerkkiasetus suhteuttuu tuotepassiin. Joilla on jo merkintätietoja, rakentavat niillä mahdollisesti perustan, jota voidaan käyttää myös passissa — vaikka tämä ei saa olla varmuus.

Missä menee pieleen käytännössä

Maahantuoja ottaa testitulosten ottaa testitulosten käyttöön valmistajalta rekisteröimättä, mitä normia tai testausprotokollaa noudattaen ne on saatu. Kun delegoitu säädös määrää tietyn menetelmän, ei ole enää mahdollista jäljittää, noudattiko alkuperäinen mittaus sitä.

Tukkukauppias käyttää tuotelinjan testidataa, jotka ovat muutaman vuoden vanhoja, vaikka testimenetelmä tai -normi on sittemmin muuttunut. Passin arvo poikkeaa siten siitä, mitä ajantasainen mittaus tuottaisi.

Yritys sekoittaa mittaustulokset ja valmistajan ilmoitukset ilman erottelua: jotkut arvot tulevat laboratoriotestista, toiset ovat toimittajan arvioita. Passissa ne ovat rinnakkain ilman, että on selkeää, mikä menetelmä liittyy mihin arvoon.

Rengasparkienhallinnon yritys, joka itse tuo renkaita, olettaa, että toisen säännöksen CE-mukaisuustesti on pätevä peruste tuotepassille, vaikka testin soveltamisala ei vastaa sitä, mitä artikla 39 edellyttää.

Valmistaja muuttaa bandage-tyypin kumiseoksen koostumusta, mutta aiemmin mitattuja pyörinnän vastus- tai melutasoon liittyviä arvoja ei määritetä uudelleen — seurauksena tuotepassi näyttää arvon, joka ei enää vastaa nykyistä tuotetta. Se herättää myös kysymyksen kuinka usein tuotepassin tietoja on päivitettävä.

Mitä voit dokumentoida

• Jokaisen passissa olevan tiedon osalta: mitä testmenetelmää tai laskentamenetelmää on käytetty ja kuka sen tekemisen on suorittanut (oma laboratorio, ulkoinen testauslaitos, valmistajan ilmoitus).
• Sen normin tai testausprotokolin versio tai julkaisupäivämäärä, jota mittauksessa sovellettiin.
• Testin olosuhteet (päivämäärä, testausalusta, käytetty laite) mittauksille, jotka jo suoritetaan renkaiden merkintäasetuksen nojalla.
• Yhteenveto siitä, mitkä arvot on mitattu ja mitkä laskettu, sekä laskelmien taustalla olevat oletukset — relevantti esimerkiksi kumiseoksen koostumusta koskevien tietojen dokumentoinnissa.
• Kirjeenvaihto valmistajan tai tuoja kanssa toimitettujen arvojen alkuperästä, jotta myöhemmässä testausmenetelmän muuttamisessa on selvää, mitkä tiedot on arvioitava uudelleen.
• Muutoshistoria, joka kirjaa, milloin arvo on määritetty ja minkä testausmenetelmän version perusteella, jotta se vastaa kysymykseen voidaanko tietoja muuttaa sen jälkeen, kun passi on jo julkaistu.

Kun renkaiden delegoitu säädös on julkaistu, konkreettinen menetelmä ilmestyy tänne. Siihen asti on ensisijaisesti tärkeää tietää, mitä olet jo mitannut tai laskenut ja minkä menetelmän perusteella — jotta yhteys lopullisiin säännöksiin myöhemmin ei muodostu arvoitukseksi.